Kertomuksia elämästä mielenterveyssairauden kanssa: Masennus

Tämä on eri mielenterveyssairauksia ja -ongelmia esille tuova postaussarja, jossa haastatellut kertomat omakohtaisia kokemuksiaan. Nimet voivat olla muutettuja aiheen sensitiivisyyden ja yksityisyyden suojan vuoksi.

Masennustila eli depressio on taustaltaan monisyinen mielialahäiriö, johon elämänsä varrella sairastuu 10–15 % ihmisistä. Sairausalttiuteen vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että lapsuuden aikaiset ja ajankohtaiset ristiriidat, menetykset ja pettymykset. Noin puolella depressiojaksoon ensi kertaa sairastuneista sairausjakso toistuu, osalla useitakin kertoja elämän aikana. (Lähde: Duodecim Terveyskirjasto)

”Kun kevät tulee ja aurinko paistaa, niin kyllä se siitä.” Tämä on kommentti, jonka uusiutuvan masennuksen kanssa elävä Elisa, 27, on kuullut monia kertoja. Hän kertoo kokevansa, kuinka masennusta ei useinkaan nähdä sairautena vaan mielentilana, jossa itse voi päättää piristyä.

Elisa on saanut apua lääkityksestä, vaikka myöntää olleensa niiden suhteen alussa skeptinen ja epäileväinen. Lääkkeiden tuoma leimaantuminen ja sivuoireet pelottivat. Nyt hän kuitenkin toteaa pelon olleen turha, eikä koe persoonansa muuttuneen. Unen saanti öisin on helpompaa, mikä puolestaan auttaa yleisessä jaksamisessa. Voimakkaiden depressio-oireiden kesto on lyhentynyt ja luottamus omaan pärjäämiseen kasvanut.

-En ole käynyt muutamaa tuntia pidempään ”syvemmällä” enää lääkkeen aloittamisen jälkeen, vaikka joskus satunnaisesti olen edelleen harkinnut että tappaisin itseni. Ne ajatukset menevät helpommin ohi. Tavallaan myös luotan lääkkeisiini: jos tuntuu etten saa unta, en jää vatvomaan asioita vaan uskon sen tulevan kyllä vielä, koska olenhan sentään ottanut lääkkeeni. 

Jatkuva väsymys ja itkuisuus ovat Elisalle voimakkaimmat, arkea haastavat oireet. Myös syöminen on pahimpina kausina vaikeaa, ja noidankehämäinen ajattelu kaappaa usein vallan.

-Olin pitkään sairaslomalla kun koin, ettei minusta ole mihinkään. Tällä hetkellä oireet ovat paljon lievempiä, joten kykenen työskentelemään. Toisaalta saan energiaa siitä, että jaksan tehdä jotain, ja se etten tee mitään, syö energiaa koska vaivun silloin syvemmälle siihen suohon, ettei minusta ole mihinkään.

”Masentunut ei ole masentunut tahallaan”

Kuuntelevat ystävät ja koiran kanssa kävely toimivat Elisalle voimavaroina. Lievempinä kausina itsestä huolehtiminen tuo iloa.

-Olen hirveän huono avautumaan ihmisille, mutta kun ystävät joskus saavat minut puhumaan, niin koen voivani paljon paremmin.

Elisa toivoisi kohtaavansa enemmän ymmärrystä. Ympäristön suhtautuminen masennukseen on yhä puutteellinen ja ristiriitainen, eikä diagnoosin saanut usein tunne saavansa kaipaamansa tukea.

-Haluaisin saada ihmiset ymmärtämään sen, etten minä tahallaan ole masentunut. Enkä halua olla mieli maassa, enkä voi ottaa vain itseäni niskasta kiinni.

Armollinen minäpuhe on yksi niistä keinoista, jonka Elisa toivoo masennuksesta kärsivien muistavan. Itsensä henkinen ruoskiminen esimerkiksi arkisten asioiden siirtämisessä on yleistä, mutta tarpeetonta.

-Jos sättii alati itseään, on vaikea päästä pois suosta, jossa mieli on musta. Pitää antaa itsensä levätä, eikä haukkua siitä ettei tehnyt jotain. 

-Haluaisin sanoa toiselle sairastuneelle, että olet täydellinen juuri omana itsenäsi. Ei tarvitse jaksaa yhtään enempää, kuin tuntuu että jaksaa.

Lisätietoa ja mainittu lähde: Duodecim Terveyskirjasto: masennustilat eli depressiot

Postaussarjan ensimmäinen osa: #1: Ahdistus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s