Kertomuksia elämästä mielenterveyssairauden kanssa: Ahdistuneisuushäiriö

Tämä on eri mielenterveyssairauksia ja -ongelmia esille tuova postaussarja, jossa haastatellut kertomat omakohtaisia kokemuksiaan. Nimet voivat olla muutettuja aiheen sensitiivisyyden ja yksityisyyden suojan vuoksi.

Ahdistuneisuushäiriö: Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle ominainen ahdistus, pelokas odotus ja huoli ilmenevät useimpina päivinä ja yhtäjaksoisesti vähintään kuuden kuukauden ajan. Jatkuvaan ahdistuneisuuteen ja huoleen yhdistyy levottomuuden tai jännittyneisyyden tunne, väsymys, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, vapina, säpsähtely, hikoilu, pahoinvointi, ripuli, hengityksen tai pulssin tihentyminen, lihasjännitys tai vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa. (Lähde: Duodecim Terveyskirjasto)

Anne, 38, sai ahdistuneisuushäiriön diagnoosin pitkään jatkuneiden pelkotilojen päätteeksi. Hän kertoo ymmärtäneensä jälkikäteen, miten oireilu oli jatkunut jo vuosia. Pelottavat asiat täyttivät arjen hänen etsiessään tietoa, mitä sairauksia tai tapaturmia perheelle voisi tapahtua.

-Pelkäsin todella paljon, että lapselle tai miehelleni sattuu jotain. Jos mieheni poistui kotoa, pelkäsin, että hän ajaa kolarin. Esikoisemme ei koskaan ollut kenenkään hoidossa, koska en luottanut kehenkään. En edes mieheeni. Olin varma, että jotain kauheaa tapahtuu, jos en ole itse paikalla. Pidin tuota normaalina äitiytenä ja tuomitsin mielessäni äidit, jotka veivät lapsia isovanhemmille, koska mielestäni minun riippuvuuteni lapseen oli normaalia.

Jännittyneisyyden ja pelon kontrolloima elämä jatkui ilman diagnoosia seitsemän vuotta. Eräs lapsen silmälääkärikäynti, jossa ilmeni haasteita, romahdutti Annen lopulta täysin. Tuli ensimmäinen paniikkikohtaus.

-Tunsin miten sykkeeni kohosi, minua oksetti, huimasi, minulla oli kylmä, pelkäsin että kuolen. Oloni ei koskaan ole ollut niin kauhea.

Vaikka lopulta kaikki oli hyvin ja lapset terveitä, Annen ajatuksiin jäi kytemään hellittämätön sairauksien pelko. Hän alkoi ylitarkkailla niin itseään kuin lapsiaan ja etsi Googlesta mahdollisiin oireisiin sopivia sairauksia. Mieli eli liki jatkuvassa hätätilassa.

-Elin tässä helvetissä monta vuotta, ennen kuin myönsin, että olin itse sairas. En fyysisesti vaan henkisesti.

Myös lapsi alkoi peilata äitinsä henkistä pahoinvointia ja pelkäämistä. Tämä havahdutti naisen toimimaan. Hän päätti hakea apua, ja lääkäriltä saatu mielialalääkitys auttoikin pian.

Päästyään tutkimuksiin ja pohtimaan pelkojensa syitä, Annen vointi alkoi kohentua. Hän sai mielialalääkityksen, ja pian myös sisko huomasi, kuinka tuttu, puhelias, laulava ja tanssiva nainen alkoi kuoriutua takaisin oireiden alta.

-Siitä on nyt 1,5 vuotta kun hain apua. Voin tällä hetkellä hyvin. Parisuhteemme voi paljon paremmin. Olen paljon parempi äiti.

Hyväksyminen ja avoimuus osana toipumista

Anne kertoo avoimesti omalla Instagram-tilillään mielenterveysongelmista, ja sanoo auttamisen kaltaisen toiminnan tuntuvan tärkeältä. Jotain omaa mihin keskittyä, tavoitteellista ja vanhaa häpeää purkavaa.

-Kukaan ei ole muuttanut minusta käsitystään ja olen saanut ainoastaan positiivista palautetta. Haluan puhua tästä ja normalisoida mielenterveysongelmat, jos saisin edes yhden pahoinvoivan henkilön hakemaan apua itselleen. Haluan kertoa, ettei ahdistuksen ja pelkojen tarvitse hallita koko elämää. Ne syövät ihmistä ja tuhoavat sen oikean luonteen. 

Diagnoosin hyväksyminen on ollut tärkeä osa toipumista. Anne toteaa ettei ole varma, voiko koskaan toipua täysin, mutta asian käsitteleminen ja ääneen puhuminen ovat tuoneet suuren muutoksen. Unissa aiemmat kokemukset palaavat silloin tällöin, kuitenkin luotto itseen on kasvanut. Hän toteaa vertauskuvallisesti, että saattaa joskus horjahtaa, mutta ei enää putoa. Voimavarat ja keinot käsitellä ahdistusta ovat löytyneet.

Ahdistuneisuushäiriön erottaa satunnaisesta elämäntilanteiden aiheuttamista huolista oireiden pitkittyminen ja liiallisuus. Oireiden voimakkuus ja laukaisevat tekijät ovat hyvin yksilöllisiä.

Muille ahdistusta kokeville ja heidän läheisilleen Anne haluaa sanoa:

-Älä ikinä vähättele kenenkään pelkoja ja ahdistusta. Ne voivat olla suurempi mörkö mielessä kuin ikinä uskotkaan. Älä naura tai tee pilkkaa. Käsittele asioita asiallisesti ja miettikää yhdessä, mihin ahdistus tai pelko perustuu. Muistetaan, että mielensairaudet ovat ihan yhtä oikeita kuin fyysisetkin sairaudet. Älä hylkää läheistä, kannusta häntä tuen piiriin.

Lisätietoa ja mainittu lähde: Duodecim: Yleinen ahdistuneisuushäiriö

Yksi vastaus artikkeliiin “Kertomuksia elämästä mielenterveyssairauden kanssa: Ahdistuneisuushäiriö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s